Krooninen polvikipu on pitkäaikainen kipu, turvotus tai arkuus toisessa tai molemmissa polvissa. Tilapäinen polvikipu eroaa kroonisesta polvikipusta. Monilla ihmisillä voi olla väliaikaista polvikipua vamman tai onnettomuuden seurauksena, mutta krooninen polvikipu häviää harvoin ilman hoitoa eikä sen syntyyn välttämättä löydy yhtä selittävää syytä.

Monet fyysiset tekijät ja sairaudet voivat aiheuttaa kroonista polvikipua tai edesauttaa kivun kehittymistä. Näitä ovat esimerkiksi:

– ikä, ylipaino

– ylirasitus

– jänteiden ja limapussin tulehdukset (bursiitti)

– ruston ja nivelkierukan vauriot ja repeämät

– nivelreuma

– infektiot

– kasvaimet

– kihti

– Bakerin kysta

– polvilumpion dislokaatiot

– nivelsiteiden repeämät

– nivelrikko

– polven rakenteeseen kohdistuvat vammat sekä muualle tukirankaat kehittyvät muutokset esimerkiksi loukkaantumisten yhteydessä

Vanhat vammat ja loukkaantumiset kroonisten ongelmien taustalla

Polven nivelvammat syntyvät usein fyysisen työn, liikunnan ja kaatumisten yhteydessä sekä erityisesti kontaktilajeissa, kuten jääkiekossa, jalkapallossa tai salibandyssä. Nämä vammat johtavat usein tulehdustilaan nivelessä, joka pitkittyessään altistaa nivelrikolle.

Kierukan ja eturistisiteen repeämät, nivelsiteiden venähdykset ja rustovauriot ovat tavallisimpia trauman yhteydessä syntyviä polvivaivoja. Lievä polven sivusidevamma tuntuu usein pelkkänä kipuna, mutta vakavampaan polven sivusidevammaan voi liittyä myös polven epävakauden tunne.

Kun trauman yhteydessä syntyneet repeämät ja kudosvauriot ovat parantuneet mutta polvi edelleen rasituksen yhteydessä turpoaa ja on kipeä on polveen kehittynyt pitkittynyt toiminnallinen ongelma.

Loukkaantumisen ja sääreen kohdistuneen iskun tai vääntöliikkeen seurauksena voi pohjeluu siirtyä pois paikoiltaan eli luksoitua. Pohjeluun yläpää niveltyy sääriluun yläpäähän sääri-pohjeluunivelellä ja osaksi tästä syystä voi myös sääriluun asento suhteessa reisiluuhun muuttua niin, että polvesta tulee epävakaa. Polvinivelen liikerata ja toiminta voi huomattavissa määrin muuttua ja häiriintyä, kun reisiluusta pohjeluun yläosaan kiinnittyvän polven ulomman sivusiteen tuki pettää. Sivusiteet estävät polven sivuttaisliikettä polven ollessa täydessä ojennuksessa, koska tällöin sivusiteet kiristyvät. Ne lukitsevat polven seistessä ja estävät ylitaivutuksen (hyperekstension).

Pohjeluun sijoiltaanmenon tunnusmerkkejä:

– Naksahdus kiertoliikkeessä

– oireet: polven ja nilkan epävakaus

– jatkuva naksahtelu, naksuminen

– polven turvotus

– pohkeen turvotus

– bursiitti (=jänteen limapussin tulehdus)

– pohkeen ulkosyrjän kipu

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2564106/

https://link.springer.com/article/10.1007/s10195-010-0117-8

Polvinivelen rakenteellisen toiminnan muutoksen myötä vääristyy kuormitus polven sidekudoksiin, nivelkierukkaan ja nivelrustoon kuluttaen niitä. Jatkuva tulehdustila nivelkapselissa aiheuttaa kipua ja lisää kudosnesteen virtausnopeutta altistaen polvea nivelrikon kehittymiselle.

Tyypilliset polven toimintaan vaikuttavat sääri-pohjeluunivelen sijoiltaanmenot: A) etu-sivusuuntainen dislokaatio B) taka-keskisuuntainen dislokaatio C) yläsuuntainen dislokaatio.

Pohjeluu (lat. fibula) niveltyy yläosastaan sääriluuhun (lat. tibia) ja alaosastaan nilkan telaluuhun. Pohjeluun tehtävä on tukea polven kiertoliikettä, joten sillä on tärkeä rooli polven normaalin liikeradan ja toiminnan kannalta. Pohjeluun dislokaatiossa sääriluun kiertoliike suhteessa reisiluuhun (=tibian lateraalinen rotaatio tai femurin mediaalinen rotaatio) voi aiheuttaa kipua polvinivelen alueella ja mm. IT-jänteen hankausongelmaa.

Pohjeluun sijoiltaanmeno eli luksaatio ja dislokaatio ovat huonosti ymmärrettyjä ongelmia, vaikka ne ovat verrattain yleinen vaiva ja usein nivelrikkoon johtavien polven toiminnallisen häiriöiden, kuten hyperextension taustalla.

Polven vakaus on riippuvainen luuston asennosta

Suurivoimaiset traumat kuten autokolarit ja toistuvat iskut ristiluun (sacrumin) alueelle kaaduttaessa esimerkiksi laskettelurinteessä tai kamppailulajeissa voivat muokata kolmen luun (2 lonkkaluuta ja ristiluu) ja kolmen nivelen (si-nivelet ja häpyliitos) muodostamaa lantiokoria. Ristiluuhun kohdistuvan iskun seurauksena voivat molemmat lonkkaluut (+si-nivelet) esimerkiksi kiertyä taaksepäin ristiluun päälle lukiten lantiokorin niin pahoin, että se vääristää ristiluun asennon ja liikkuvuuden. Lantion kallistuskulma voi näin muuttua pysyvästi taaksepäin. Myös vanhat traumat ja kaatumiset ja lapsuudessa tai nuoruudessa voivat kehittää alaraajoihin hitaasti kehittyvän toiminnallisen häiriön. Lantiokori voi niveltensä kautta olla vääntynyt ja lukittunut moneen suuntaan huomattavankin ”linkkuun” vaikeuttaen kävelyä. Lonkkaluiden väärä asento vääristää myös lonkkanivelen kulman ja liikeradan sekä reisiluun tulokulman sääriluuhun nähden. Polven rakenne kuormittuu polviniveleen kehittyvän virheasennon (varus ja vargus) seurauksena.

Nämä asennot kuluttavat nivelrustoa toispuoleisesti ja myös venyttävät nivelkapselia ja sidekudoksia altistaen polviniveltä tulehduksille ja kalkkeutumiselle (uudisluu).

Röntgenkuva: Scientific Figure on ResearchGate. Available from: https://www.researchgate.net/figure/A-C-Standing-AP-knee-radiographs-show-A-normal-B-varus-and-C-valgus-femorotibial_fig1_42834481

Polveen vaikuttaa myös sitä liikuttavien lihasten ja jänteiden voima

Lonkkaluun SIAS (=suoliluun etuyläkärki) ja istuinkyhmy ovat tärkeitä jalkojen suurten lihasten kiinnityskohtia. Lantiokorin ja lonkkaluiden kallistuskulman muuttuminen vaikuttaa näiden lihasten lähtökohdan (origo) ja kiinnityskohdan (insertio) väliseen suhteeseen. Tämä synnyttää mekaanista kiristystä jalkojen lihaksiin ja luustoon sekä vääristää lihasten toimintakulmaa ja kiristää kalvorakenteita. Myös lihasten lepopituus voi vääristyä.

Erityisesti polven toimintaan ja liikerataan vaikuttavat kahden nivelen ylittävät lantikorista (SIAS ja häntäluu) kiinnittyvät lihakset ja lihaskalvoketjut:

1. Leveä peitinkalvo ja leveän peitinkalvon jännittäjälihas (iliotibial band+tensor fasciae latae)

= iliotibiaalinen juoste

2. Räätälinlihas (sartorius)

3. Posterioidinen spiraalilinja

= ristiluu-istuinkyhmyside+istuinkyhmy+kaksipäinen reisilihas+pohjeluun yläpää+pitkä-pohjeluulihas (Sacrotuberal ligament+Biceps femor+Peroneus longus)

Posterioidisen spiraalilinjan toiminta voi huomattavasti häiriintyä SI-nivelten, ristiluun ja häntäluun traumojen, lonkkaluun ja istuinkyhmyn asennon muuttumisen seurauksena sekä pohjeluun luksaatiossa. Kaksipäisen reisilihaksen funktio on polven koukistus ja uloskierto sekä lonkan extensio, joten sen toiminnalla on suuri vaikutus polveen.

Polvinivelen ahtautuminen ja polvinivelen taipuminen yli (=hyperextensio)

Lantiokorin asento ja kallistuskulma vaikuttaa siis polven asentoon ja toimintaan sekä reisiluun kallistuskulman kautta että lonkkaluusta lähtevän lihas-jänneketjun kautta.

Lantion lukittuessa kallistuneeseen asentoon neutraalista/normaalista asennosta taaksepäin (posterioidinen tiltti) muuttuu koko lantion linjaus. Lonkkanivelessä ilmenee tavallista suurempi koukistus/kierto ja lantio työntyy eteenpäin.

Tämä johtaa reisiluun väärään tulokulmaan suhteessa sääriluuhun synnyttäen polvinivelen ahtautumisen ja ylitaivutuksen (hyperextensio/genu recurvatum).

Kuvassa katkoviivalla merkattu kaksipäisen reisilihaksen (biceps femori) liikerata istuinkyhmystä pohjeluuhun a) polven yliojennus b) polven normaali asento. Kuvassa a pohjeluu on myös noussut reisilihaksen lisääntyneen kiristyksen vuoksi.

Polvinivelen ylitaivutus aiheuttaa polven rakenteiden suuren kuormittumisen ja häiriötä nivelen aineenvaihdunnassa. Oireet paikallistuvat tavallisesti polvilumpion (patellan) alapuolelle, polven nivelväliin ja polven takaosaan. Yliojennus kiristää takareiden lihaksia ja venyttää ja löystyttää nivelkapselin takaosaa sekä polven takaosan sidekudoksia.

Polvinivelen tulehdus – nivelrikko

Polvinivel (tibiofemoraalinivel) on kehon suurin nivel ja se sijaitsee reisiluun ja sääriluun välissä. Polven muut luiset rakenteet ovat polvilumpio (patella) ja pohjeluu. Nivel saa tukensa nivelkapselista, -kierukoista, -siteistä sekä jänteistä. Polvi on sarana- sekä liukunivel ja kantavana nivelenä suuren rasituksen kohteena.

Polvessa on neljä päänivelsidettä: ulompi ja sisempi sivuside (LCL, MCL) sekä etu- ja takaristisiteet (ACL, PCL). Polven eturistisiteen repeämät ovat tavallisin nivelsidevamma.

Polviniveleen ja sen kudoksiin voi vammojen lisäksi kohdistua monenlaista muutakin stressiä luuston virheasentojen ja lihasten ja jänteiden poikkeavan liikeradan ja voimanjakautumisen kautta. Tämä polven rakenteiden virheellinen kuormitus voi ylläpitää tulehdusta polvessa ja kudosnesteen suurta virtausnopeutta, minkä uskotaankin olevan syynä nivelrikon kehittymiselle.

Limapussit (bursat) ovat nesteen täyttämiä pieniä pusseja. Ne vähentävät nivelissä lihasten, jänteiden tai luiden välistä hankausta ja tasaavat rasitusta. Virheelliset polven jänteiden liikeradat voivat saada limapussit ärtymään ja tulehtumaan (bursiitti). Tulehtuneet polven bursat voivat täyttyä ylimääräisellä nesteellä aiheuttaen turvotusta tai vettä polvissa.

Tulehtunut nivel on tyypillisesti turvonnut, joskus punoittava ja kuumottava, ja siinä on liikearkuutta ja jäykkyyttä etenkin aamuisin. Kun nivelen nestemäärä lisääntyy, se estää nivelen normaalin liikuttamisen. Hoitamattomana niveltulehdus voi tuhota rustoisen nivelpinnan ja alkaa syödä alla olevaa luuta, johtaen lopulta nivelten pysyvään jäykistymiseen ja virheasentoihin.

Nivelrusto ja sen aineenvaihdunta

Nivelruston tehtävänä on toimia nivelessä iskunvaimentimena ja tarjota lähes kitkaton pinta luiden liikkeelle. Pääpiirteissään nivelruston sisäistä toimintaa määrittävät kolme rakenneainesta. Kudosnesteen paine huolehtii kudoksen jäykkyydestä nopeassa ruston kuormituksessa kuten hyppimisessä, samalla kun säikeinen kollageeniverkko rajoittaa kudoksen muodonmuutoksia. Pitkittyneessä kuormituksessa kuten seisoessa neste taas virtaa kudoksesta ulos. Tällöin negatiivisesti varautuneet proteoglykaani-proteiinit vastaavat ruston jäykkyydestä.

Solujen ympärilleen tuottama soluväliaine koostuu pitkäsäikeisistä proteiineista, kuten kollageenista, ja runsaasti sokerirakenteita sisältävistä proteoglykaaneista. Proteoglykaanit muodostavat hyvin moninaisen makromolekyyliperheen, jonka jäseniä esiintyy paitsi soluväliaineessa myös solukalvoilla ja solunsisäisissä tiloissa. Ne sisältävät runsaasti sulfatoituja sokeriketjuja, tunnetuin proteoglykaani on rustokudoksen aggrekaani, johon liittyy 100-200 glykosaminoglykaaniketjuja (sulfatoituja sokeriketjuja) ja lisäksi noin sata oligosakkaridia.

Aggrekaanilla ja kollageeneilla on tärkeä tehtävä ruston toiminnassa, sillä aggrekaanin negatiiviset varaukset sitovat runsaasti Na+-ioneja ja sitä kautta vettä rustokudokseen. Kun rustoon kohdistuu painetta, aggrekaanien sitoma vesi puristuu ulos kudoksesta tasoittaen luuhun kohdistuvia voimia.

Kun paine poistuu rustosta, vesi palaa takaisin rustoon, sillä aggrekaanit eivät pääse poistumaan rustokudoksesta kollageenien muodostaman verkoston sitoessa ne paikoilleen. Aggrekaanien diffuusiota rustosta estää myös niiden sitoutuminen hyaluronaani-ketjuun (aiempi nimi hyaluronihappo).

Ruston kiinteiden ainesosien hajoaminen edesauttaa nivelnesteen karkaamista rustosta heikentäen sen jäykkyyttä pitkittyneessä kuormituksessa. Nivelrusto rappeutuu etenkin vaurioituneilla alueilla kudosnesteen suuren virtausnopeuden vuoksi. Nesteen virtauksen muuttumisen on huomattukin heijastavan monien muutosten summaa nivelrikossa. Permeabiliteetin eli läpäisevyyden muuttuminen vaikuttaa olevan ensimmäinen ruston toiminnallinen muutos ennustettaessa nivelrikon alkamista.

Kollageeniverkon rapistuminen vaikuttaa ruston kykyyn kestää iskuja, jolloin rusto on alttiimpi lisävaurioille. Kollageeniverkon rakenteen muutoksella on siis suuri merkitys ruston toimintaan ja se vaikuttaa ruston jäykkyyteen enemmän kuin itse kollageenin määrä.

Nivelrikko ja aseptinen nekroosi

Nivelrikko on etenevä nivelsairaus, jossa nivelen rustopinta alkaa rapautua ja uutta luuta kasvaa ruston viereen ja sen alle. Ulospäin tästä näkyvät kovat, luiset nivelet, jotka ovatkin yksi tapa tunnistaa nivelrikko. Ihmiset, joilla on nivelrikko, oireilevat usein kylmässä. Se johtuu uudisluusta ja luupiikeistä, joiden päällä ei ole samoja suoja-rakenteita kuin terveellä luulla. Kipua voi seurata pienestäkin kolhusta, koska luun kalvo on arka.

Nivelrikkoon johtavana tekijänä voidaan ajatella nivelruston kulumisen lisäksi luun päissä tapahtuvat aineenvaihdunnalliset muutokset kuten aseptinen nekroosi.

Mikä on aseptinen nekroosi eli AVN?

Avaskulaarinen (=verisuoniton) tai aseptinen nekroosi (nivelen stressi/kuolio), jota kutsutaan myös osteonekroosiksi tai ”luun infarktiksi”, on kuolio luun kudoksessa, joka johtuu paikallisesta verenkierron häiriöstä. Aluksi se voi olla täysin oireeton, mutta vähitellen nivelkivut yleensä kehittyvät ja se saattaa rajoittaa liikuntakykyä. Komplikaationa voi olla luun romahdus lähellä nivelen pintaa. Yleisin osteonekroosille altistuva luu on reisiluun pää ja siksi osteonekroosilla on suuri rooli polven nivelrikon kehittymiselle ja luumuutoksille nivelissä.

Tärkeimmät aseptisen nekroosin riskitekijät ovat nivelten sijoiltaan meno, luunmurtuma, pitkäaikainen kortisonihoito/steroidilääkkeiden käyttö, tupakointi ja alkoholin käyttö.

Nivelrikko voidaan tätä nykyä laskea kansantaudiksi Suomessa. Yleisimpänä nivelsairautena siitä aiheutuu yhteiskunnalle suuria kustannuksia erityisesti iäkkäiden ihmisten liikuntakyvyttömyyden vuoksi. Myös nuorille ihmisille voi kehittyä nivelrikko esimerkiksi polven ja nivelruston vamman seurauksena. Nivelrikon ehkäisemiseksi ja/tai etenemisen hidastamiseksi tai pysäyttämiseksi olisikin tärkeä korjata nivelrikkoon johtavia syitä ennen suurempien vaurioiden ilmaantumista nivelessä.

Nivelrikkodiagnoosi vahvistetaan yleensä vasta peruuttamattomien oireiden, kuten nivelkivun ja -jäykkyyden alkamisen jälkeen.

Manuaalisilla jäsenkorjauksen hoitotekniikoilla on mahdollista korjata erilaisia polveen kipua tuottavia ongelmia sekä mahdollisesti pysäyttää etenevä nivelrikko. Teho perustuu luun/luiden ja nivelten linjauksen ja asennon korjaamiseen luun ja nivelten stressin lievittämiseksi.