Ahdas olkapää / olkapään pinneoire

Olkalisäkkeen alainen kipuoireyhtymä – mistä on käytetty myös nimitystä ahdas olkapää tai olkapään pinneoire (impingement syndrooma), on olkakivun yleisin muoto.

Ahdas olkapää johtuu yleisimmin nivelen yläpuolella sijaitsevan olkalisäkkeen (acromion) aiheuttamasta hankauksesta olkavartta nostavaan ylemmän lapalihaksen (supraspinatus) jänteeseen. Tällöin kättä ylös nostava ja olkapäätä olkanivelmaljaan päin vetävä supraspinatus-lihas, lihaksen jänne sekä jännettä luun hankaukselta suojaava limapussi eivät kättä ylöspäin nostettaessa mahdu liukumaan urassaan (subacromiaalitila), vaan ne puristuvat yläpuolella olevia luisia rakenteita vasten. Ensimmäinen kivulias oire voikin olla olkalisäkkeen alaisen limapussin tulehdus (bursiitti). Ahtauden pitkittyessä alkaa myös supraspinatus-jänne hankautua ja tulehtua minkä myötä tilanne voi kroonistua.

Useimmissa tapauksissa ahdas olkanivel -ongelma kehittyy itsekseen spontaanisti, mutta oireilun taustalla saattaa olla myös lieviä tapaturmia menneisyydessä. Esimerkiksi kaatuminen olkapäälle tai peleissä kohdistuneet iskut olkapään ja solisluun alueelle voivat iskukohdan lisäksi vaikuttaa koko hartiarenkaan toimintaan muuttaen sen toimintamekanismia.

Tyypillisiä oireita ahdas olkapää -syndroomassa ovat nostokivut olkavartta sivulle nostettaessa ja kivut kiertoliikkeissä. Käsi voi kivun vuoksi olla selvästi liikerajoitteinen sivukautta ylös nostettaessa mutta sen voi ehkä viedä kivutta alakautta selän taakse. Olkakipu voi myös häiritä yöunta, eikä kipeän olkapään puolella kyljellään nukkuminen onnistu lainkaan.

Lapaluun toiminnalliset virheasennot

Lavan asennolla ja toiminnalla on keskeinen merkitys olkanivelen liikeradan koordinoijana ja laajentajana. Senpä vuoksi, kun ahdas olkanivel -syndrooman oireet kehittyvät itsekseen ilman loukkaantumista, onkin taustalla yleensä syynä lapa ja sen toiminnallinen virheasento.

Lapaluun virheasento voi olla staattinen, jolloin lapa on koko ajan lukittuneena virheasentoon. Virheasento voi myös esimerkiksi AC-nivelen lukkotilan vuoksi olla dynaaminen, jolloin kättä eteenpäin nostettaessa voi lavan asento muuttua epänormaaliksi niin, että sen alaosa alkaa törröttämään ulospäin (=siirottamaan).

Vaikka lapaluuhun kiinnittyykin paljon lihaksia (siihen kiinnittyy tai siitä lähtee 17 lihasta), ei lihasten toiminta ja niiden välinen dynamiikka ole suinkaan ainoa lapaluun asentoon ja sen liikkuvuuteen vaikuttava tekijä. Myös lavan alla olevien kylkiluiden asento sekä lapaluuhun niveltyvä solisluu AC- nivelen ja SC-nivelen välityksellä vaikuttavat lapaluun ja sitä kautta myös olkanivelen toimintaan.

Lapaluu on kolmiomainen, paikoin hyvinkin ohut luu ja muiden kehon litteiden luiden ohella sisältää se punaista luuydintä, joka tuottaa verisoluja, kantasoluja ja imusoluja. Punainen luuydin myös poistaa vanhoja verisoluja verenkierrosta. Aikuisilla punainen luuydin rajoittuu enimmäkseen pääkallon, lantion, selkärangan, kylkiluiden, rintalastan, lapaluiden ja pitkien luiden suurten nivelten, kuten olkanivelten ja lonkkanivelten alueelle. Lapaluussa, kuten muuallakin luustossa on siis hyvin vilkas aineenvaihdunta.

Lapaluut kelluvat selän puolen rintakehällä ja niitä pitävät paikoillaan AC-nivel, nivelsiteet, lihakset, sidekudokset ja kalvot. Vapaasti liikkuessaan lavat liukuvat kylkiluiden päällä, mutta koska lapaluut ovat kiinnittyneet sisäyläreunastaan ja etu- ja sisäalareunastaan lihaksilla (mm. sahalihas) ja kalvoilla kylkiluihin vaikuttaa kylkiluiden asento ja liikkuvuus suuresti myös lapaluiden asentoon ja liikkuvuuteen. Rintarangan ylikyfoosi ja skolioosi esimerkiksi kiertävät kylkiluita taaksepäin työntäen lavat staattiseen virheasentoon.


Oikean suoliluun kiertyessä sisään ja taaksepäin vetää se mukanaan selän lihasten välityksellä (mm. longissimus thoracic muscle, iliocostalis lumborum muscle) myös oikean puolen kylkiluut. Noin 8. kylkiluun kohdalla kiertää selkäranka (skolioosi) eli tekee ”korjausliikkeen”, minkä seurauksena siitä ylöspäin kiertyvät vasemman puolen kylkiluut enemmän taakse. Kylkiluut työntävät näin vasemman lapaluun staattiseen virheasentoon.

Huonot työasennot ja ”hartiat korvissa” eli jatkuva stressaaminen, jännittäminen ja olkapäiden ylhäällä pitäminen nostaa myös 2. ja 3. kylkiluita ylöspäin niin, että kylkiluunpään nivelet saattavat jumittua ja rustottua nostaen ko. kylkiluut pysyvästi väärään asentoon. Tämä vaikeuttaa entisestään lavan liikkuvuutta.

Liikkeen puutteesta ja kiristyksestä johtuen häiriintyy myös lavan sisäyläreunasta kylkiluihin kiinnittyvien kalvojen aineenvaihdunta. Nekin voivat alkaa kalkkeutua johtaen eriasteisiin sidekudoksen muutoksiin. Pitkän ajan kuluessa voi kehittyä ns. ”omovertebral connection” jossa ylimääräinen kuitumainen, rustoinen tai luinen yhteys ulottuu lapaluun sisäyläreunasta kaularankaan tai rintarangan yläosaan T1-T3 -alueelle.

http://www.neurologyindia.com/article.asp?issn=0028-3886;year=2016;volume=64;issue=5;spage=984;epage=987;aulast=Solanki

Myös kiristävät rintalihakset esimerkiksi saliharjoittelun seurauksena lukitsee lapoja ja ahtauttaa olkaniveliä. Paljon treenaavien olkapäät ovatkin usein eteenpäin kiertyneinä kireiden rintalihaksien vuoksi. Joissain tapauksissa voi lapaluun alle kasvaa myös luinen tuumori (osteokondrooma) tai venyvää sidekudosta sisältävä tuumori (elastofibrooma). Nämä voivat myös aiheuttaa lavan virheasennon nostamalla lapaluuta irti rintakehästä.

Lapaluun virheasento ahtauttaa olkapäätä ja vääristää käsivarren liikerataa

Lapaluun asennolla ja sen toiminnalla on siis ratkaiseva rooli ahdas olkapää -syndrooman synnyssä. Virheasennossa oleva lapaluu ei pelkästään ahtauta olkalisäkkeen alaista tilaa, vaan se edesauttaa myös tenniskyynärpään ja rannekanavaoireyhtymän kehittymistä.

Kolmipäinen olkalihas (musculus triceps brachii) kiinnittyy yläosastaan olkaluun taka- ja yläosaan sekä lapaluussa sijaitsevaan lapaluun alemman nivelkuopan kyhmyyn. Toisesta päästä lihas kiinnitty kyynärluun päähän (kyynärlisäke). Tämän ojentajalihaksen tehtävä on ojentaa kyynärniveltä.

Ulos- ja sisäänpäin kohti selkärankaa virheasentoon työntynyt ja lukittunut lapaluu vetää tällöin myös kolmipäisen olkalihaksen pitkää päätä jolloin se luonnottomasti kiristää lihaksen kyynärluun puoleista jännettä. Kyynärluu voi tästä kiristyksestä johtuen osin jopa nousta ylös paikoiltaan aiheuttaen tulehdusta nivelsiteissä ja puristusta/hermopinteen kyynärhermoon. Ikävä muljahtelu kyynärpäässä ojentajatreeniä tehtäessä johtuukin usein tästä kiristyksestä. Myös AC-nivelen virheasento ja lukkotila sekä olkaluun kiertyminen eteenpäin voi olla seurausta pitkittyneestä lapaluun staattisesta virheasennosta.


Lapaluun lukittuessa staattiseen virheasentoon liian lähelle selkärankaa ahtauttaa se koko olkanivelen toiminnan aiheuttaen erilaisia ongelmia, kuten kainalohermon pinnetilan tai kiertäjäkäsvosinoireyhtymän.

Hartiarengas ja sen toiminta

Hartiarenkaan muodostaa viisi erillistä luuta: rintalasta, solisluut 2 kpl ja lapaluut 2 kpl.

Koko hartiarenkaan liikkuvuuteen ja sitä kautta myös olkanivelen toimintaan vaikuttaa lantion, selän ja rintarangan/kylkiluiden asennon lisäksi kaikki viisi niveltä, joiden kautta yläraaja kiinnittyy rintakehään. Nämä nivelet ovat: lapa-olkanivel, olkalisäke-solisluunivel (AC-nivel), rintalasta-solisluunivel (SC-nivel), hartialihaksen alapuolinen nivel ja lapa-rintakehänivel.

Hartiarenkaan asentoon vaikuttavat kaikki siihen liittyvät nivelet. Kuvassa oikeanpuoleinen SC-nivel on subluksaatiossa, joten solisluu ei ole täydellisesti paikallaan. Tämä voi muuttaa koko hartiarenkaan toimintaa. Välitön seuraus voi olla esimerkiksi oikean olkanivelen virheellinen liikerata sekä kuvassa näkyvä rintalihasten toispuoleisuus. SC-nivelen subluksaatiot ovat helposti nähtävissä päällepäin. Subluksaatiot ovat myös yleensä korjattavissa manuaalisesti.

AC- ja SC-nivelet vaikuttavat hartiarenkaan toimintaan

AC-nivel (acromioclaviculare) on olkalisäkkeen ja solisluun lateraalipään välinen synoviaali tasonivel. AC-nivel mahdollistaa solisluun kiertoliikkeet alas ja sivuun (lateraali- ja mediaalirotaatiot).

SC-nivel (sternoclaviculare) on rintalastan ja solisluun mediaalipään välinen synoviaali satulanivel. Nivel mahdollistaa rajoitetusti solisluun liikettä (mm. elevaatio ja depressio).

Solisluu siis kiinnittyy nivelkapselin ja nivelsiteiden välityksellä toisesta päästä rintakehään ja toisesta päästä lapaluuhun.

Kuten kaikki nivelet ovat myös solisluun molemmat nivelet alttiita erilaisille loukkaantumisille. Ne voivat myös lukittua erilaisiin virheasentoihin jolloin myös lapaluun, hartiarenkaan ja olkanivelen toiminta häiriintyy.

Solisluun pään selvä sijoiltaan meno voi tapahtua esimerkiksi kontaktiurheilussa tai kaaduttaessa hartia edellä. AC-nivel voi lukittua virheasentoon esim. käden laajalla kiertoliikkeellä taaksepäin, minkä jälkeen voi käden eteenpäin kurottaminen olla pitkän aikaa kivuliasta. Jos solisluu jätetään lieväänkin virheasentoon voi se vaikuttaa olkanivelen toimintaan mm. rajoittamalla ja vääristämällä sen liikerataa. Mm. käden ylös nosto voi vaikeutua vaikka ei olkanivelessä kipua olisikaan. Varsinkin urheilijalla voi sijoiltaan mennyt solisluu olla merkittävä haitta. Solisluu liikkuu epänormaalilla tavalla ja esimerkiksi punnerrusliikkeet voivat olla mahdottomia. Solisluun sijoiltaanmenot luokitellaan 1-5 asteeseen. Näistä ainakin 1-3 asteen sijoiltaanmenot olisi korjattavissa manuaalisesti.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6129955/

Ahdas olkapää kuluttaa kiertäjäkalvosinta

Olkaniveltä ympäröivän kiertäjäkalvosimen muodostaa neljä lihasta: m. supraspinatus, m. infraspinatus, m. teres minor ja m. subscapularis. Näiden lihasten jänteet muodostavat tärkeän suojaavan kalvon olkaluun pään ympärille ja kiinnittävät sen olkaluun nivelkuoppaan. Kaikki neljä kiertäjäkalvosimen muodostavaa lihasta kiinnittyvät lapaluuhun.

Lavan siirtyessä ja lukittuessa staattiseen virheasentoon selkärankaan päin ei olkavarsi voi seurata mukana, koska kylki tulee vastaan. Lavasta olkaluun päähän kiinnittyvät lihakset siis venyvät ja kiristyvät vetäen olkaluun pään tiukasti nivelkuoppaansa. Kiertäjäkalvosin kiristyy ja nivelkapseli paksuuntuu. Jäätyneessä olkapäässä onkin havaittu nivelen selvää kutistumista ja nivelkapselin paksuuntumista.

Kun virheasentoon lukittuneella lavalla tehdään vääntöliikkeitä käsivarret ylöspäin tai kannetaan raskaita taakkoja hankautuu ja kuluu jo valmiiksi kireä kiertäjäkalvosin entisestään. Jänne voi sen seurauksena rispaantua ja rikkoutua itsekseen. Myös aineenvaihdunta häiriintyy kireän nivelkapselin alueella, jolloin sinne alkaa hiljalleen kertyä kalkkia. Varsinkin vanhemmille ihmisille voi tämän seurauksena tulla olkapäävamma pienestäkin väärästä liikkeestä tai kolauksesta, koska heillä kiertäjäkalvosin on jo valmiiksi kulunut ja kalkkeutunut.

Kiertäjäkalvosimeen liittyviä ongelmia kutsutaan kiertäjäkalvosinoireyhtymäksi.

Olkanivelen spontaanisti kehittyneitä ongelmia korjattaessa on aina ensin palautettava käsivarren luuston, lapaluiden ja koko hartiarenkaan normaali asento ja toiminta. Olkanivelen ja nivelkapselin esteetön ja kivuton liikkuvuus on palautettavissa tämän jälkeen. Jäsenkorjauksessa fokus onkin luustossa ja sen hienovaraisessa vapautamisessa normaaliin toimintaansa, joten jäsenkorjaus on perusteellisuutensa vuoksi olkalisäkkeen alaisen kivun paras ja tehokkain hoitomuoto. Myös loukkaantumisten seurauksena syntyneet krooniset olkapään ongelmat ovat korjattavissa vielä vuosien jälkeen.